Miiinullekko: kesäkuuta 2016

aplikointi

Tässä on nyt vierähtänyt reilu viikko ilman kaksoisneulaa ja on pitänyt keksimällä keksiä ommeltavaa johon sitä ei tarvitse. Bongasin ihanan Lindan blogista mahtavat lippikset ja päätin että meidän tytöt varmaan tarvitsevat myös sellaiset. Nuoremmalla neitokaisella ei ole aiemmin ollut vielä lippistä, mutta kovasti meillä on haaveiltu "sitä hattua jossa on reikä". Vanhemmalla neitokaisella löytyykin sitten toyotan punainen lippis, josta ei pääse eroon kirveelläkään..

Ostin pikapikaa lippalakin kaavan täältä ja surautin testiversion. Mittailin aluksi meidän neidon päätä ja pienensin kaavaa ympärysmitasta. VIRHE. Ei mahtunut päähän ei. Tämän epäonnisen version postasinkin jo instatililleni.

Seuraavan version tein kaavaa muuttelematta ja johan tuli sopiva.

Ensimmäisenä lippiksen sai meidän nuorempi neitokainen. Vanhempi ilmoitti jo hyvissä ajoin omistavansa maailman HIENOIMMAN lippiksen, joten hänelle ei tarvitsisi ommella moista.

Nuorempi neito valikoi lippalakin kankaaksi Pehemiän babushka roses-kankaan. Koska kangas on trikoota, silitin siihen jämäkkää tukikangasta. Lipan kovikeosan päädyin tekemään farkusta. Piirsin farkkukankaalle lipan muodon ja ompelin ehkäpä neljä kerrosta farkkua yhteen. Tämän jälkeen leikkasin ylimääräiset farkkusuikaleet pois ympäriltä ja pujottelin lipan paikalleen.

No meidän vanhempi neitokainen katseli nuoremman lippistä muutaman päivän ja totesi sitten, että hänkin voisi ottaa semmoisen havillisen lippalakin. Kuulemma hieno toyota-lippis ei saisi sotkeutua leikin tiimellyksessä..

Neito valikoi kankaaksi Pehemiän Secret-kangasta, jota löytyi tilkkulaatikosta muutama riekale. Kangas ei riittänyt lippaan, joten lipan tein mustasta trikoosta. Muutama silityskalvosta tehty sydänkin saatiin mukaan (:

Täällä olen kovasti koittanut pähkäillä kaikenlaista ommeltavaa mihin ei sitä kaksoisneulaa tarvitse. Tarvinnee ehkä vain käydä ostamassa muutama lisää :D

lastenvaatteet

Ommellen iloa

2.6.16

HUH! Sain omalta osaltani valmiiksi ommellen iloa -projektin, josta jo taannoin maintisin erään postauksen yhteydessä.. Jos et satu muistamaan niin täältä pääset tutustumaan aiheeseen.

Minä pääsin projektin tiimoilta ompelemaan eräälle nuorelle neidolle. Neitokainen oli itse suunnitellut itselleen mekon Ikasyrin "kuninkaalliset"-jerseystä, jonka sain projektiin lahjoituksena ♥ Ompelu-urakkaani helpotti kovasti se, että lahjan saaja sattui olemaan saman kokoinen kuin toinen omista neitokaisistani.

Neitokainen toivoi mekoonsa hulmahtavaa helmaa, sekä isoa taskua rusetilla.

Taisin selvitä haasteesta sillä meidän neidot tilasivat itselleen samanlaiset mekot kesää varten.

Hiukan extrana ompelin neidolle vielä Verson puodin sydämmellisestä joustofroteesta samanlaisen hupparin, mitä omatkin neidot juuri saivat.

Kohdeperheeseeni on piakkoin syntymässä toinen tytär. Ja tottakai tälle uudelle tulokkaallekkin jotain ommeltiin.

Masu-asukille ompelin bodyn, housut, pari kuolalappua sekä tilkkupeiton. Näiden vaatteiden kanssa meinasi iskeä pieni, tai oikeastaan aika suuri, paniikki. Bodyn ompelu ei meinannut sujua sitten millään. Tässä postauksessa esiteltävä body on versio numero kaksi..

Olen tässä viime vuosien aikana ommellut bodyn jos toisenkin, mutta jostain syystä tällä kertaa mikään ei sujunut. Aluksi kantinkääntäjä ei suostunut minkäänlaiseen yhteistyöhön kanssani ja bodystä tuli mielestäni hiukan kippura. Silittelykään ei mielestäni pelastanut tilannetta ja lopulta päädyin purkaman kanttia vähän matkaa, jotta saisin korjattua tilanteen. Ompelin kantin uudestaan kiinni ja viimeinen kaksoisneulani katkesi KAKSI senttiä ennen bodyn reunaa!! Tottakai oli sunnuntai enkä päässyt ostamaan uutta neulaa. Päädyin ompelemaan loppupätkän tavallisella neulalla jäljitellen kaksoisneulaa. Eihän tämä vaihtoehto ollut niin siisti, mutta toivoin ettei lahjan saaja katsoisi takapuolelle.

Kanttiepisodin jälkeen nepitin bodyn ja huomasin, että alemmassa kietaisubodyn etukappaleessa oli REIKÄ! Siis REIKÄ! Noooh, pienen paniikin jälkeen ajattelin tehdä reijän päälle silityskalvosta kokolapun. Näinollen reikä ei pääsisi kasvamaan ja body saisi kokolapun (jonka olin aiemmin unhotanut kiinnittää niskaan). Luonnollisesti olin tässä kohtaa jo hiukan hermostunut ja laitoin miehen leikkaamaan minulle kokolapun, josta tulikin hieno!

Reikä sijaitsi melko lähellä muovista neppiä ja kalvoa silitettäessä piti olla tarkkana, ettei neppi sulaisi. Sain silitettyä kalvon paikalleen ja juhlin jo onnistunutta lopputulosta.. Kunnes tajusin nepin kuitenkin SULANEEN. Huoh.

Kiikutin bodyn miehelle, joka aika ajoin irrottelee minulle epäonnisia tai väärinpäin puristettuja neppejä. Mies on tässä hommassa aika taitava, mutta joskus hän onnistuu saamaan kankaaseen reikiä. Ja arvatkaas miten nyt kävi. No bodyyn ilmestyi uusi REIKÄ. Joo kyllä. No onneksi reikä oli sellaisessa paikassa että uuden nepin laitoin jälkeen sitä ei olisi huomannut. Päätin lisätä kohtaan kuitenkin vielä tukikangasta, jottei reikä pääsisi suurenemaan. Ja tottakai silitellessä silitysrauta poltti bodyyn tahran. Tässä kohtaa alkoi vitsit olla melko vähissä.

Ei auttanut kuin ommella uusia body. Ilman kaksoisneulaa ja niitä kuuluisia hermoja.. Kaikki sujuikin melko mallikkaasti, kunnes onnistuin lätkäisemään viimeisen nepin hiukan vinoon. Tässäkohtaa kaikkien vastoinkäymisten jälkeen tämä oli melko pieni kauneusvirhe, joten tämä body matkasi pienokaiselle. Ja se epäonninen kaveri päätyi meidän neitojen nukelle.