Kauheen hiljasta on ollut koko syksyn blogin suhteen kun koulu on vienyt suurimman osan ajasta. Kaikenlaista pientä on kuitenki tullu kruppailtua, mutta mikään ei ole ihan tänne asti ehtinyt. Toivottavasti nyt kevätpuoliskolla, kun koulua on vähemmän, ehtisi tästäkin luomuksesta pitää hiukkasen parempaa huolta (:

Uusin kruppailu, kettuhuivi, syntyi muutamassa illassa televisiota samalla tuijottaessa. Ohjeen löysin Nurin-oikein kirjasta, joka on kaiketi tarkoitettu innostamaan ala-aste ikäisiä neulomaan, mutta ihan hyvin sen ohjeella sai vähän vanhempikin kudottua (:

Tämä kettunpoikanen ei tälläkertaa jää tähän osoitteeseen vaan on lähdössä pienen pojan lahjapakettiin. Katsotaan josko ketun uusi omistaja antaa vielä lisätä jossain vaiheessa itsestään kuvan (:

Muutama viikko sitten huomasin, että syksyhän tekee jo kovasti tuloaan ja koulunalkuihin ei enää ole hirveän pitkä aika. Tämän lisäksi huomasin myös piikan vaatevarastoa taas tutkaillessani, ettei siellä ollut muuta ulkovaatetta syksyksi kuin oma vanha mintunvihreä tuulipuku, joka ei kyllä piristä syksyllä kenenkään mieltä (: Onneksi Ottobresta löyty taas apu tähänki pulmaan, tälläkertaa numerosta 6/2007.



Syksyhaalari on tehty oranssista vakosametista ja vuoren, ohjeesta poiketen, olen tehnyt fleecestä. Haaroissa on nepparit, jotta vaipanvaihto olisi vauvan kanssa liikuskellessa hiukan helpompaa. Yksityiskohtana haalarista löytyy äitini vanhalla marimekon paidalla päällystetyt napit, taskujen tehostenauhat sekä tuttiketjun hahmo. Ottobren ohjeesta poiketen en tehnyt hahmosta lintua, vaan pupun. Saman pupukuvan surautin myös koneella haalarin toiseen lahkeeseen. Pupukuva on puutöitä harrastavan anopin hahmoja.

Kommelluksitta ei taaskaan tämän ompeluksen kanssa selvitty ja pari viikkoa haalari kerkesi levätä jo keskeneräisenä keittiön arkkupakastimen päällä, kun en kertakaikkiaan ohjeesta ymmärtänyt mitä tulisi seuraavaksi tehdä. Koulutkin, inspiraatiota odotellessa, ehtivät alkaa, mutta lopulta tänä viikonloppuna välähti: tajusin leikanneeni yhden osan hieman väärin ja vähän paikkailemalla sain haalarin lopulta valmiiksi! (: Tietysti ilmat ovat viimepäivinä lämmenneet hurjasti, eikä haalarin tarpeesta tunnu enää olevan tietoakaan, mutta eiköhän se syksy sieltä ennemmin tai myöhemmin saavu, jotta haalari pääsee käyttöönkin! (:

Jokunen vuosi sitten sain mummoltani hänen vanhan täkkipussinsa, joka on ollut itselläni todella kovassa käytössä. Viime pesuissa kangas oli alkanut huolestuttavasti ohentua ja lopulta surukseni viimeisimmässä pesussa kangas olikin repeytynyt pitkältä matkalta niin, ettei täkkiä saanut enää pelastettua.

Onneksi kuitenkin osa kankaasta oli vielä käyttökelpoista, joten päätin hurauttaa siitä piikalle vauvapeittoon sopivan täkin. Vanha kangas on ihanasti pehmentynyt käytön myötä ja soveltui mitä mainioimmin pienelle ihmisellä peittokankaaksi. Homman piti olla helppo ja nopea ja täkin valmistua alta aika yksikön piikan ollessa päiväunilla. Kuitenkin tapani mukaan eksyin jälleen hieman aikomuksistani ja yhtäkkiä huomasin koristelevani peittoa kärpässienikuviolla. Viimeksi olen aplikoinut joskus ala-asteella jonkin pokemon hahmon pyyhkeeseen, joten taidot olivat aikalailla ruosteessa ja peittoa tuhratessa vierähtikin tovi jos toinenkin. Lopputuloksesta ei tullut lähellekkään täydellistä, mutta eiköhän piika ihan makoisia unia peiton alla kuitenkin näe (: